Hilen ja Huisin pennut 5 viikkoa
Sijoitusnarttuni Hile eli Naavisemon Henkinen Lottopotti, sekä ihana uros Huisi eli Taivaannastan Hermannin Hengi, saivat heinäkuussa 5 tervettä ja reipasta pentua. Kolme pennuista on narttuja ja kaksi uroksia. Pentuaika on mennyt hienosti ja myös nopeasti. Pennut täyttävät nyt 24.8. jo viisi viikkoa. Hile on ollut mahtava emo ja pentue on ollut tosi tasalaatuinen. Kaikki pennut ovat kasvaneet tasaiseen tahtiin ja ovat kaikki lähes saman painoisia. Luonteeltaan jokainen on reipas, rohkea ja vilkas, mutta myös pieniä hauskoja persoonallisuuseroja löytyy. Kaikki pennut ovat melko rajuja leikkijöitä ja lisäksi todella ahneita ruokakupilla.
Nämä pennut ovat olleet kyllä todella hauskoja luonteiltaan ja minusta on ollut mielenkiintoista huomata, että miten aikaisessa vaiheessa persoonallisuuseroja on jo näkynyt.
Syntymästään asti lempparikseni nousi tämä kaunis vaalea riistan värinen tyttö työnimeltään Ulla. Ulla on jäämässä meille kotiin ja sen kutsumanimeksi tulee Sella. Sellan viralliseksi nimeksi tulee Hallakedon Seljankukka, kunhan kennelliiton rekisteröinti mikrosirutuksen jälkeen etenee.
Sella on ihastuttanut minua erityisesti hyvin ihmisläheisen luonteensa, sekä vilkkautensa ja leikkisyytensä ansiosta. Sella seuraa miellään ihmisiä joka paikkaan ja tykkää olla sylissä silitettävän pitkiä aikoja. Se reagoi hyviin puheeseen ja kutsuihin kun sille huutelee pihalla ja se seuraa mielellään perässä. Pentujen isoisällä, kasvatillani Lahkulla oli paljon saman tyyppistä käyttäytymistä ja siitä tulikin ihanan ihmisläheinen ja mahtava harrastuskoira.
Ihmisläheisyyden lisäksi Sella on ihanan vilkas, utelias ja leikkisä tyttö. Se leikkii villisti ja painii mielellään muiden pentujen kanssa ja saa hauskoja juoksuhepuleita. Sella haukkuu innostuksissaan melko paljon, mutta meidän taloudessa on onneksi jo totuttu koirien äänen käyttöön. :D Sella on myös esimäisenä ollut karkailemassa pentuaitauksesta ja hän onkin vähän itsekseen jo päättänyt, ettei siellä enää viihdy, kun poiskin kerran pääsee aina, kun aitauksen ovi ei ole kiinni.
Uskon, että Sellasta kasvaa juuri sellainen meidän perheeseen ja juuri minulle harrastuskoiraksi sopiva koira. Tykkään koirista, jotka ovat yltiöpäisen sosiaalisia, innokkaita, iloisia ja aina valmiina hommiin. Meille tärkeää on, että koira on lapsiystävällinen ja sosiaalinen, jotta arki olisi sujuvaa. Harrastuskoiralta puolestaan toivon ominaisuutena vilkkautta, taistelutahtoa, ahneutta, rohkeutta, leikkisyyttä sekä miellyttämisenhalua. Sellalla on myös kivan kevyt rakenne ja se liikkuu kevyesti, nopesti ja ketterästi.
Väinö (työnimeltään ja myös tulevalta kutsumanimeltään Väinö) eli tulevalta viralliselta nimeltään Hallakedon Sammalvarpio, on hauska ja vilkas pieni riiviö. Väinö on pennuista kovin leikkimään ja haastamaan riitaa. Se aloitti pennuista ensimmäisenä kaikenlaiset puremistyöt ja onkin aika kova käyttämään hampaitaan. Väinö on hyvin vilkas ja rohkea ja tutkii mielellään uusia paikkoja. Väinö vaikuttaa pennuista impulsiivisimmalta, sillä se reagoi vähän hätkähtäen yllättäviin asioihin, mutta ryntää myös hetkessä tutkimaan, eikä jää jännittämään yllättävää uutta asiaa. Mielestäni siinä on aika paljon samoja piirteitä kuin meidän Karpossa. Karpo on pentujen papan Lahkun velipuoli, eli ei enää kovin läheistä sukua, mutta hauskasti olen silti näkevinäni paljon samoja piirteitä.
Väinö on myös hyvin nopea juoksemaan ja tykkää tutkia pihaa laajoiltakin alueilta. Rämäpäisyyden lisäksi Väinö on kuitenkin myös ihanan ihmisläheinen ja tykkää paljon olla sylissä. Olen ollut yllättynyt siitä, miten rauhallisesti vilkas Väinö osaa oleilla meidän lastenkin sylissä. Siinä se vain möllöttää tyytyväisenä pitkiäkin aikoja, eikä ole mikään kiire pois sylistä.
Väinö on jäämässä Oulun seudulle ja myös siitä toivotaan aktiivista harrastuskoiraa, jollaisen siitä varmasti myös saa, ainakin tämän hetkisen luonteensa perusteella.
Teuvo (Teuvo on työnimi, sen tuleva kutsumanimi päätetään sen tulevassa kodissa) eli tulevalta nimeltään Hallakedon Särmäkuisma ja veljeään hieman rauhallisempi ja tasaisempi kaveri. Toisaalta Teuvo on myös hyvin taistelutahtoinen ja tykkää repimisleikeissä ja ärisee paljon leikkiessään. Myös sisaruksien kanssa Teuvo painii mielellään. Teuvo on ehkä hieman itsenäisempi kuin Sella ja Väinö eli ei esimerkiksi pihalla seuraa niin tiiviisti vaan viihtyy myös omissa oloissaan, mutta toisaalta myös Teuvo viihtyy hyvin sylissä ja tykkää silityksistä. Kaikki pentumme vaikuttavat tykkäävän kovasti lapsistamme, jotka ovatkin kovia silittelemään ja sylittelemään pentuja.
Teuvo vaikuttaa mielestäni pennuista tasaisimman luonteiselta. Itsevarma tyyppi, joka ei hötkyile turhia, mutta on kuitenkin aina valmis leikkiin ja tappeluun ja repimishommiin.
Myös Teuvo jää Ouluun ja se meneekin minulle ennestään tutulle koiraihmiselle, sillä se muuttaa Karpon isän kaveriksi. Samassa taloudessa on asunut myös Uman isä, joka jokin aika sitten kuoli hyvin iäkkäänä. Myös Teuvosta toivotaan monipuolista harrastelukaveria.
Laila (Laila on työnimi) eli tulevalta virlliselta nimeltään Hallakedon Silkkiunikko on pentueen kiltein pentu. Laila ei yleensä aloita tappeluita, mutta ei toisaalta myöskään hätkähdä muiden pentujen nujakointia ja yllätyshyökkäyksiä. Lailakin on vilkas tyttö ja tutkii mielellään paikkoja, mutta se menee kuitenkin melko varovaisesti ja mietiskellen uusiin paikkoihin ja tilanteisiin, eikä ryntää täysillä häntä pystyssä tutkimaan. Lailakin on hyvin ihmisläheinen ja hakee turvaa ihmisistä silloin jos joku vähän jännittää. Viihtyy hyvin sylissä ja ei ole kuitenkaan yhtään arka, vaikka hieman harkitsevampi onkin kuin muut. Muiden pentujen tavoin Lailakin on tottunut hyvin yllättäviin tilanteisiin kun saavat kasvaa lastemme temmellyksen keskellä.
Laila matkustaa Joensuuhun pentujen omistajan Even ystävälle. Lailan tuleva perhe on lapsiperhe ja kodista löytyy ennestäänkin kiltti lapinkoiranarttu. Pentujen emo Hile on ollut paljon hoidossa tässä perheessä ja Hile on tehnyt niin suuren vaikutuksen, että perhe halusi ehdottomasti juuri Hilen pennun. Laila menee pääasiassa aktiivista elämää viettäväksi kotikoiraksi, mutta myös joitakin harrastuslajeja sen kanssa mahdollisesti kokeillaan.
Virpi (työnimi) eli tulevalta nimeltään Hallakedon Sudenmarja, on ollut Sellan ohella oma henkilökohtainen suosikkini ja olenkin aivan viime päiviin asti harkinnut kuumeisesti kumpi pennuista jäisi minulle kotiin. Virpi on alusta asti ollut hyvin itsevarma ja päättäväinen tyttö. Se on hyvin taistelutahtoinen ja vaikka syntyi maailmaan vihaisesti rääkäisten, on se nyt ollut melko hiljainen. Virpi on pennuista rohkein eikä sitä jännitä mikään. Se kulkee häntä tötteröllä iloisen itsevarmasti tutkimaan uusia paikkoja, eikä se hätkähdä mitään. Virpi on hieman rauhallisempi kuin Sella, mutta kova juoksemaan ja painimaan muiden pentujen kanssa. Se tykkää myös leikkiä vetoleikkejä ja äriseen hurjasti leikkiessään.
Syy miksi vaaka lopulta kallistui kuitenkin Sellaan, on erot näiden kahden ihmisläheisyydessä. Virpi vaikuttaa niin itsevarmalta tyypiltä, ettei sitä aina juuri hetkauta ihmisten kutsuhuudot pihalla. Uteliaana pentuna se jatkaa mieluummin omia tutkimusmatkojaan, kuin tulisi jalkoihin hengailemaan. Toisaalta myös Virpi nauttii kuitenkin sylissä olemisesta ja rapsutuksista ja pitää kovasti meidän lapsista. Virpistä tulee varmasti mahtava harrastuskoira ja se matkaakin Espooseen kotiin, jossa siitä toivotaan perheen seuraavaa agilitykoiraa toisen agilitylapinkoiran kaveriksi.
Virpi sopii varmasti hyvin tulevaan kotiinsa ja myös Sella sitten juuri meidän kotiin. Sella tuntuu jotenkin itselleni tutulta ja sellaiselta, että osaan tuon tyyppisen koiran kanssa toimia ja kouluttaa siitä itselleni sopivan harrastuskoiran.