Hallakedon Ruskolilja "Tiuhti"
Tiuhti on kasvattini kennelimme R-pentueesta ja sijoitin sen ennestään itselleni hyvin tutulle pariskunnalle Ouluun. Tiuhtin emo on entinen sijoitusnarttuni Varpu eli Kauniin Juksáhkká ja sen isä on hieno runsaasti harrastava uros Joiku eli Hengenheimon Leppäkeihäs. Tiuhtistakin toivotaan isona monipuolista harrastuskoiraa, sekä kenneliimme suvun jatkajaa.
Kennelimme R-pentueeseen syntyi kaksi narttua ja yksi uros. Nartuista minun tuli valita jompikumpi, jonka jättäisin omaan omistukseeni sijoitusnartuksi eikä valinta ollut kovin helppo, sillä molemmat nartut olivat tosi lupaavia.
Tiuhti oli siskoaan Rosmaa ehkä hieman tyynempi ja tasaisempi eikä aivan niin reaktiivisen oloinen kuin Rosma. Rosmassa hyvää oli, että se oli pentueen ahnein ja luovutusikäisenä pentueen suurin ja sillä on mukavan kevyt rakenne ja raajakorkeus. Se oli myös hieman vilkkaampi kuin Tiuhti. Toisaalta taas Rosma reagoi asioihin hieman voimakkaammin kuin Tiuhti, joka vaikutti tasaiselta ja rauhalliselta tuumailijalta, jota ei helposti yllättävät asiat hetkauttaneet. Koska toinenkin narttu oli menossa harrastavaan ja kokeneeseen koirakotiin, tein päätökseni lopulta pitkälti sen perusteella kumpaan kotiin kumpikin narttu mielestäni parhaiten sopivat. Jalostuskoirina molemmat vaikuttivat yhtä laadukkailta ja molemmista tytöistä toivotaankin isona jalostusnarttuja, Tiuhtia meidän kenneliin ja Rosmaa Maharotoonin kenneliin.
Toistaiseksi molemmat kodit ovat olleet hyvin tyytyväisiä pentuihin ja itsekin olen kovasti tykästynyt Tiuhtiin kun olen saanut siihen luovutuksen jälkeenkin jo tutustua lisää.
Tiuhti on hyvin iloinen, innokas, vilkas, utelias ja sosiaalinen ja rohkea pentu. Se ottaa hienosti kontaktia ihmiseen ja on hyvin oppivainen ja jo melko tottelevainenkin. Sen haltijat ovat erityisesti panostaneet Tiuhtin sosiaalistamiseen sen pentuaikana ja Tiuhtilla onkin jo paljon kokemusta erilaisissa paikoissa ja tilanteissa toimimisesta. Se on käynyt myös vierailemassa eri koiraharrastuspaikoissa ja tilateissa ja tapahtumissa, joissa se on käyttäytynyt tosi kivasti ottaen omiin ihmisiin tiiviisti kontaktia eikä ole häiriintynyt ympärillä olevista muista koirista ja ihmisistä. Sen ihmiset ovat mielestäni tosi hienosti tehneet jo pohjatöitä sille, että Tiuhti olisi harrastustilanteissa heidän kanssaan omassa kuplassaan eikä kiinnittäisi liikaa huomioita ympärillä tapahtuviin asioihin, joka lapinkoirille usein on haaste harrastustilanteissa.
Tiuhtilta löydettiin 12-viikkoisena ensimmäisten rokotusten yhteydessä pieni napatyrä, jota sillä ei vielä meillä asuessaan ollut. Tyrä vaikuttaisi onneksi olevan hyvin pieni mahdollisesti vain ns. rasvanapa, joten se ei onneksi ole este jalostuskäytölle. Aikuisena tuo navan poikkeavuus saattaa myös itsestään hävitä. Asia on kuitenkin otettava jalostussuunnittelussa huomioon, ettei uroksen puolelta tule samaa vikaa.
Tiuhtin terveyttä tutkitaan sen ollessa aikuinen.