Esittely
Olen 33-vuotias oululainen IT-alalla työskentelevä, koiriin hurahtanut nainen. Olen kotoisin Kiimingistä, josta muutin Ouluun vuonna 2009. Perheessämme oli koko lapsuuteni ajan labradorinnoutaja Bella, joten koirat ovat olleet osana elämääni. Ensimmäisen oman koirani Viivin hankin vuonna 2010. Suomenlapinkoirat ovat kiehtoneet minua kauneutensa, luonteensa ja käyttöominaisuuksiensa vuoksi aina, joten rotuvalinta oli minulle helppo.
Rotu osoittautuikin hyvin nopeasti oikeaksi valinnaksi, sillä olin alusta asti enemmän kuin tyytyväinen koiraani Viiviin. Viivi oli aina luotettava ja kaikinpuolin upea ystävä, josta oli minulle valtavasti iloa koko elämänsä ajan. Viivin kanssa innostuin myös kokeilemaan useita koiraharrastuksia, joista mieluisimmaksi meille osoittautui agility jossa myös kilpailen edelleenkin melko aktiivisesti Viivin jälkeläisten kanssa.
Kasvatustoiminnasta kiinnostuin kun minua kannustettiin teettämään Viivillä pennut. Erityisesti Viivin luonne oli sellainen, että mielestäni sillä oli annettavaa jalostukseen. Myös terveys Viivillä oli hyvä, ainoastaan sen C-lonkat saivat minua harkitsemaan pitempään sen jalostuskäyttöä, mutta päädyin kuitenkin päätökseen, että otan tämän asian kohdalla tietoisen riskin ja päätin käyttää Viiviä muiden ominaisuuksien vuoksi sillä varauksella, että löytäisin sille tarpeeksi hyvälonkkaisen uroksen, joka kompensoisi Viivin tätä puutetta. Viivin lonkat kuvattiin jo 1-vuotiaana ja ne olivat silloin hieman löysät, muuten oikein siistit.
Ensimmäiseen pentueeseen urokseksi Viiville löysin upealuonteisen ja sekä terveydellisesti, että ulkonäöllisesti erinomaisen Uulan (Fihtolas Ekoteko). Uula asuu myös täällä Oulussa ja olin jo aiemmin tavannut sen ja ihaillut sen upeaa luonnetta ja olemusta, joten päätös sen käyttämiseen oli minulle helppo sen jälkeen kun sain myös jalostustoimikunnan suosituksen yhdistelmästä. Myös Uulan omistaja oli minulle ennestään tuttu, joten yhteistyö hänen kanssaan oli minulle hyvin mieluisa ratkaisu.
Viivin koko tiineysaika meni oikein hyvin ja samoin synnytys. Viivi oli upea ja huolehtivainen emo sekä myös todella luottava ihmisiä kohtaan pentujensa kanssa. Vaikka se huolehti niistä todella hyvin, se ei suojellut liikaa pentujaan ihmisiltä vaan luotti, etteivät ihmiset tee pennuille pahaa. Pentujen kasvaessa Viivi oli välillä vähän liiankin kiltti pennuilleen ja etenkin ensimmäiselle narttupennulleen Umalle se olisi saanut pitää vähän kovempaa kuria. Se myös imetti pentujaan todella pitkään.
Koko operaation ajan pohdin kaiken aikaa päätöstä, että jätänkö itselleni pentueesta narttupennun vai en. Pentuja syntyi vain kaksi ja molemmille oli alusta asti paljon kyselijöitä. Urokselle kodin olin päättänyt jo hyvin alkuvaiheessa ja se lähtikin Kilpisjärvelle upeaan kotiin lapinkoiralle juuri sopiviin tehtäviin ja perheeseen. Uman kasvaessa huomasin, sen olevan hyvin vahvaluonteinen pentu. Se oli todella villi eikä se pelännyt mitään ja vaikka se oli melko ilkeäkin kun kiusasi muita koiria ja rikkoi tavaroita, kiehtoi samalla sen luonne minua paljon. Huomasin, että se oli erittäin oppivainen ja ihmisläheinen joten aloin nähdä siinä paljon potentiaalia harrastuskoiraksi. Lopulta minun oli tehtävä päätös ja päätin jättää Uman minulle kotiin. Päätöstäni minun ei ole tarvinnut katua.
Koska Viivin aikaisemman pentueen koirat osoittautuivat terveiksi ja hienoluonteisiksi koiriksi, päätin teettää Viivillä vielä yhden pentueen, joka syntyi elokuussa 2016. Kennelini kolmas pentue syntyi Umalle keväällä 2018, seuraava sijoitusnartulleni Minnille nyt keväällä 2019 ja viimeisin kesällä 2020.
Asumme Oulun Jäälissä omakotitalossa. Koiramme elävät arjessa mukana perheenjäseninä sisällä talossamme eikä niille ole erillisiä kenneltiloja eristyksissä ihmisistä. Myös pennut kasvavat kennelissämme arjessamme mukana sisällä talossa ihmisten keskellä tottuen kaikkiin kodin ääniin ja tapahtumiin ja lapsiimme. Pentuja totutetaan kaikkeen normaaliin käsittelyyn ja hoitotoimenpiteisiin kuten kynsien leikkaamiseen ja harjaamiseen, hihnassa kävelyyn ja myös sisäsiisteysopetus aloitetaan luonamme. Pentuja myös totutetaan kodin ulkopuolisiin asioihin, kuten auton kyydissä matkustamiseen ja pyrimmekin käyttämään pentuja eri paikoissa tutkimassa maailmaa kuten kotitilallamme Kiimingissä katsomassa lampaita. Tavoitteeni on, että pennuista kasvaisi alkutaipaleensa aikana meillä rohkeita, reippaita ja avoimia koiria, joiden olisi helppo sopeutua uusiin koteihinsa.
Perheeseemme kuuluu minun ja mieheni lisäksi kaksi pientä lastamme, sekä koiramme Uma ja Karpo. Toisinaan myös sijoitusnarttuni Varpu kyläilee meillä.
