S-pentue s. 20.7.2026
Naavisemon Henkinen Lottopotti "Hile" x Taivaannastan Hermannin Hengi "Huisi"
Ihana sijoitusnarttuni Hile ja upealuonteinen aina kovasti ihailemani agilitytykki Huisi treffasivat onnistuineissa merkeissä toukokuussa Turussa ja heinäkuussa Hile synnytti viisi ihanaa pentua. Pennuista kaksi on uroksia ja kolme narttua. Pentujen kanssa meni kaikki alusta asti todella hyvin ja Hile on ollut huolehtivainen ja sopivan rennosti ottava emo.
Kaikki pennut ovat rohkeita, seurallisia, todella ahneita, leikkisiä ja taistelutahtoisia.
Pennuista yksi narttupentu jää minulle kotiin ja myös molemmat urokset jäävät Oulun alueelle. Toinen nartuista lähtee Joensuuhun ja kolmas Espooseen.
Pennut kävivät nyt 6 viikkoa täytettyään eläinlääkärin tarkastuksessa ja mikrosirutuksessa ja kenestäkään ei löytynyt mitään vikaa. Molemmilla uroksila löytyy myös jo molemmat kivekset.
Hallakedon Seljankukka "Sella"
Sella on minulle itselleni kotiin jäävä tyttö. Sella hurmasi minut jostain syystä heti syntymästään lähtien ja jotenkin en vain enää päässyt yli ajatuksesta, että juuri hänen on jäätävä meille vaikka kaksi muutakin tyttöjä ovat ihania ja mahtavan luonteisia. Erityisesti meillä työnimeltään Virpi kasvanut pentu on mielestäni todella lupaava harrastuskoira. Sellassa kuitenkin minua ihastutti erityisesti sen ihmisläheinen luonne. Vaikka Sella on vilkas ja leikkisä, niin se viihtyy uskomatoman hyvin sylissä siliteltävänä ja se seuraa mukaan joka paikkaan. Rakastan itse tosi sosiaalisia koiria ja koiria, jotka tykkäävät läheisyydestä ja paijaamisesta kuten esimerkiksi Hile. Hile rakastaa kaikkia ja on kunnon sylikoira, mutta samalla myös mielettömän hyvä harrastuskoira. Uskon, että Sellasta voi tulla melko paljon Hilen kaltainen luonteeltaan.
Sella on mielestäni myös hauskasti ikäänkuin itse valinnut jäävänsä meille. Se alkoi pennuista ensimmäisenä karkailemaan pentuaitauksen kynnyksen yli ja alkoi vaan täysin kasuaalista hengailemaan vapaana talossa aikuisten koirien seassa. Myös lapsemme ovat hyvin kiintyneitä juuri Sellaan, joka viihtyy pitkiä aikoja 5-vuotiaan tyttäreni sylissä istuskellen.
Hallakedon Sudenmarja (työnimi Virpi)
Sellan lisäksi yksi suosikkini on ollut Virpi ja hyvin pitkään harkitsin pitäisinkö kuitenkin itselläni Virpin. Virpi on mielestäni aivan mahtavan luonteinen ja sillä on mielestäni kaikki edellytykset tulla tosi päteväksi harrastuskoiraksi. Se juoksentelee paikasta toiseen häntä heiluen ja menee aina pennuista ensimmäisenä tutkimaan uudet paikat ja tilanteet, eikä sitä jännitä mikään, eikä se hätkähdä mistään. Se on todella leikkisä ja taistelutahtoinen ja myös iloisen sosiaalinen. Virpi on melko itsenäinen eikä seuraa perässä samaan tapaan kuin esimerkiksi Sella ja Ninni, mutta se kyllä reagoi hienosti kutsuhuutoinen ja juoksee vauhdilla luokse kun sitä kutsuu. Virpi on myös mukavan hiljainen eikä vingu tai hauku, äristä se tosin osaa komeasti kun leikkii.
Syy miksi kallistuin kuitenkin lopulta Sellaan on, että tämän hetken elämäntilanteeseen ja meidän perheeseemme sopii todennäköisesti paremmin lempeäluonteinen ja hyvin seurallinen Sella, eikä aivan näin touhukas ja itsenäinen kaveri. Virpi tulee mielellään aina moikkaamaan ja hetkeksi silitettäväksi, mutta sitten onkin jo kiire seuraaviin puuhiin. Jos en eläisi tässä samalla pikkulapsiarkea, niin valinta olisi ollut Virpi. Onneksi Virpi pääsee kuitenkin toiseen huippuun kotiin, jossa siitä toivotaan agilitykoiraa ja juuri tähän kotiin Virpi onkin aivan täydellinen paketti.
Hallakedon Silkkiunikko "Ninni"
Ninni eli entiseltä työnimeltään Laila on ollut pennuista kiltein. Uusissa tilanteissa Ninni miettii hieman pitempään kuin muut eikä ryntää ensimmäisenä tutkimaan paikkoja. Aluksi Ninni vaikutti myös hieman epävarmalta uusilla erilaisilla alustoilla, mutta nyt se on viime aikoina reipastunut eikä mielestäni jännitä enää mitään. Se myös suhtautuu nyt uusiin tilanteisiin lähinnä rauhallisen mietiskelevästi eikä epävarman oloisena. Esimerkiksi autoilun Ninni ottaa rauhallisesti eikä piipitä autossa. Myös Ninni viihtyy hyvin sylissä. Leikkiessä se on vilkas ja touhukas. Muut pennut välillä vähän kiusaavat sitä, etenkin Väinö-pentu on kova kiusaamaan muita. Ninni kuitenkin suhtautuu mukavan tyynesti rajuihin leikkeihin ja jatkaa tyytyväisenä matkaansa vaikka joku olisi juuri töninyt sen kumoon tai repinyt turkista. Myös Ninni on aika hiljainen.
Ninni muuttaa asumaan lapsiperheeseen Joensuuhun Hilen omistajan ystävälle, jonka luona Hilekin on paljon kyläillyt. Perheessä on ennestäänkin lapinkoiranarttu, jolle Ninni tulee kaveriksi.
Hallakedon Särmäkuisma (työnimeltään Teuvo)
Teuvo on veljeään hieman rauhallisempi, iso ja roteva poika. Teuvo tykkää painia sisaruksiensa kanssa ja tutkii mielellään paikkoja pihalla. Teuvo tykkää kovasti repiä kaikkea ja onkin hyvin sinnikäs ja vahva vetoleikeissä. Teuvo vaikutti pienempänä melko tyyneltä ja hiljaiselta kaverilta, mutta nyt se on ruvennut jonkin verran reagoimaan jännittäviin tilanteisiin haukkumalla. Myös autossa matkustaessa Teuvo on äänekkäimmästä päästä, mutta ei silti mitenkään hädissään huuda.
Teuvo jää asumaan Ouluun ja muuttaa kotiin, jossa asuu oman koirani Karpon isä Sammu ja aiemmin asui myös koirani Uman isä Uula, joka menehtyi jokin aika sitten ollessaan jo hyvin vanha koira. Uma on pentujen iso-isoäiti, joten tuleva koti saa nyt Uulan lapsen lapsen lapsen lapsen.
Hallakedon Sammalvarpio "Väinö"
Väinö on vilkas ja riehakas poika, joka on kova kiusaamaan muita. Se on kova juoksentelemaan pitkin pihaa ja käyttää paljon hampaitaan tutkiessaan maailmaa. Villistä luonteestaan huolimatta se on silti mukavan seurallinen ja rauhoittuu mukavasti syliin. Myös hoitotoimenpiteet sujuu yllättävän mallikkaasti. Väinö reagoi pienempänä muita hieman voimakkaammin koviin ja yllättäviin ääniin, mutta enää en ole huomannut tämän suhteen eroa muihin. Väinö on myös rohkea menemään ensimmäisten joukoissa aina tutkimaan uusia paikkoja.
Väinö jää Ouluun nuorehkolle pariskunnalle ja siitä toivotaan reipasta ja aktiivista harrastuskoiraa. Väinökin vaikuttaa juuri sopivalta tulevaan kotiinsa ja olenkin hyvin iloinen siitä, että jokaiselle pennulle löytyi juuri niille sopivat kodit.