Iineksen ja Taiston pentue
Kenneliimme syntyi pieni pentue entiselle sijoitusnartulleni Iinekselle 3.1.2025. Ultrassa ja röntgenissä todettiin, että pentuja on vain kaksi ja valitettavasti näistä kahdesta urospennusta toinen syntyi kuolleena. Reipas pieni Toivo-pentu kasvoi kuitenkin hienosti ja on nyt luovutusikäinen ja muuttamassa pian omaan kotiinsa. Kirjoitan nyt hieman taustatarinaa pentueesta, sekä synnytyskertomuksen.
Hallakedon Yövilkka "Toivo"
Toivon vanhemmat Iines ja Taisto
Yhdistelmän sukutaulu Koiranetissä
Hallakedon Helmililja "Iines"
Terveys:
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Lonkat: A/A, index: 105
Kyynärät: 0/0
Polvet: 0/0
Selkä:
Nikamien epämuotoisuus: VA0 (normaali), lukumäärä: 0
Välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali)Sydäntutkimuslausunto, auskultaatiotutkimus, sivuääni: Ei, oireeton
prcd-PRA: vanhempien perusteella terve (a)
Pompen tauti: vanhempien perusteella terve (a)
DM (Deg. Myelop.): vanhempien perusteella terve (a)
Muuta:
Harrastaa agilitya
Iines on oma kasvattini ja entinen sijoitusnarttunu. Iines asuu vakituisesti emonsa Minnin kanssa Sveitsissä, mutta se matkusti loppukesästä Suomeen meille asustamaan reiluksi puoleksi vuodeksi pentusuunnitelmien takia.
Iines on luonteeltaan avoin, sosiaalinen, vilkas ja miellyttämisenhaluinen koira, joka on Suomessa asuessaan harrastanut useamman vuoden agilitya. Agilityssa Iines on lahjakas, nopea ja nöyrä koira. Iines on muita koiriani enemmän leimaantunut emäntäänsä ja on selkeästi enemmän yhden ihmisen koira. Iines on melko ohjaajapehmeä, se palkkautuu hyvin sekä leluilla, nameilla, että sosiaalisella palkalla. Iineksellä ei ole juurikaan riistaviettiä. Iines on käynyt meillä ollessaan muutaman kerran lampailla ja paimennusviettiä ja kiinnostusta lampaisiin sillä vaikuttaisi olevan hyvin paljon. Se suhtautuu lampaisiin hyvin kiihkeästi ja intohimoisesti ja sen kanssa tuleekin treenata vielä paljon malttia paimennuksen suhteen, jottei se kiihtyisi liian korkeaan vireeseen. Iines pysyy irtiollessaan lähellä ihmisiä eikä karkaile. Iines ei pelkää ukkosta, laukauksia, ilotulitteita tms. ja se on alustavarma. Vieraita koiria kohdatessaan se on kodissaan aiemmin ollut hieman epävarma ja reagoinut haukkumalla, mutta heti tutustuttuaan ollut hyvin ystävällinen, avoin ja reipas. Meillä ollessaan ja emostaan erossa ollessa Iines on tainnut saada hieman itsevarmuutta ja rohkeutta enää, sillä nykyään sillä ei näy minkäänlaisia epävarmuuksia vaan se on alusta asti muita koiria kohtaan hyvin innokas, reipas ja iloinen.
Iines oli alunperin sijoitusnarttuni, mutta sen emolla todetun ihosairauden vuoksi ajatukseni oli, että en teettäisi sillä pentuetta. Iineksen suvussa on myös epilepsiariskiä sen isän ja emänisän suvun puolelta. Iineksen emo Minni on kuitenkin pärjäillyt hyvin ihosairautensa kanssa ja Iines ei ole nyt hyvään ikään ehdittyään sairastunut itse eikä muitakaan sairastapauksia ole enää löytynyt, joten tein lopulta päätöksen teettää Iineksellä yhden pentueen. Myös Iineksen pentuesisarukset ovat olleet koko ikänsä terveitä ja kivoja koiria. Iines on hyväluonteinen, sopeutuvainen koira, joka ei ole koskaan ollut sairaana ja sillä on hyvät terveystulokset. Myös Iineksen suku on sellainen, että halusin sen jatkuvan. Iines on ainoa oman narttulinjani narttu, joka voisi jatkaa sukua, joten toivoin kovasti, että narttulinjani jatkuisi Iineksen kautta. Koska kuitenkaan narttuja ei syntynyt niin tämä haave on nyt valitettavasti kuopattu.
FI MVA EE MVA Jupinoiva Nurmirölli "Taisto"
Terveys:
Silmät: Ei todettu perinnöllisiä silmäsairauksia
Lonkat: A/A, index: 112
Kyynärät: 0/0, index: 106
Olkanivelen osteokondroosi: Ei todettu/Ei todettu
Polvet: 0/0
Selkä:
Nikamien epämuotoisuus: VA0 (normaali), lukumäärä: 0
Välimuotoinen lanne-ristinikama: LTV0 (normaali)Sydäntutkimuslausunto, auskultaatiotutkimus, sivuääni: Ei, oireeton
Kivekset ok, hampaat kaikki
prcd-PRA: vanhempien perusteella terve (a)
Pompen tauti: vanhempien perusteella terve (a)
DM (Deg. Myelop.): vanhempien perusteella terve (a)
Muuta:
Näyttelyt: Suomen Muotovalio, Viron Muotovalio
Toko: ALO1
RT: RTK2
Kisaa Noseworkissa
PAIM-T: PAIM-T ERI
LTE: 174, laukausvarma
Taiston omistaja Minna kertoo Taistosta:
Taisto on hyvin sosiaalinen, iloinen ja reipas koira, jota ei hätkähdytä juuri mikään sen ympärillä tapahtuvista asioista ja niitä kyllä tapahtuu! Se on vilkas, reaktiivinen, siitä löytyy kiihkeyttä ja se erittäin utelias eikä siltä taatusti jää mikään huomaamatta. Harrastuksissa sen kanssa on tehty paljon häiriöiden suhteen töitä, se näkee kaiken muttei aikuiseksi kasvettuaan reagoi läheskään kaikkeen. Jossain määrin siitä löytyy myös isästään ja papastaan poiketen vahtiviettiä ja se onkin hyvin topakka, eikä taatusti jää jalkoihin. Se palautuu asioista nopeasti, mikä onkin sen yksi parhaista piirteistä. Se haluaa tehdä ihmisen kanssa, mutta pärjää mainiosti ilmankin - jännä sekoitus nöyryyttä, miellyttämisen halua ja toisaalta myös itsenäisyyttä. Taisto on erittäin saalisviettinen ja se käyttää mielellään nenäänsä, mutaa riista on saanut olla rauhassa eikä se etsimällä etsi esim. jälkiä metsässä ja onkin helposti irtipidettävä. Taisto on erittäin ahne ja se palkkautuu harrastuksissa mielellään myös lelulla. Arki sen kanssa on sujuvaa ja se kulkee mukana vaivattomasti missä vaan. Henkisesti Taisto miehistyi hitaasti ja elää uroslaumassa hyvin kiltisti isänsä ja pappansa tassun alla, vaikka väitän että halutessaan se voisi laittaa vanhalle pappakoiralleen jo kampoihinkin. Ihmiselle se on todella nöyrä ja haluaa tehdä oikein. Taisto ei reagoi minkäänlaisiin koviin ääniin tai alustoihin negatiivisesti, eikä se jää muistelemaan eteen ilmaantuneita ikävämpiä tilanteita. Vaikka Taisto on perusluonteeltaan vilkas, iän myötä se on rauhoittunut kovasti ja siitä on yhä enemmän havaittavissa samaa vakavaa kovasti pohdiskelevaa ilmettä, kuin isästään. Vaikka Taisto on räväkkä, ei se ole mikään riitapukari ja pääsääntöisesti se tuleekin erinomaisesti toimeen niin ihmisten kuin koirienkin kanssa. Jos joku sitä tappeluun haastaa, niin jalkoihin se ei jää, mutta ensisijaisesti se ei lähde tappelemaan. Harrastusrintamalla sen kanssa on tutustuttu tokoon, rally-tokoon, noseworkiin, mejään sekä lammaspaimennukseen unohtamatta koiranäyttelyitä. Taisto asuu uroslaumassa pikkulapsiperheessä ja on erityisesti isäntänsä ehdoton silmäterä!
Taisto suoritti vuoden iässä lammaspaimennustaipumustestin hyväksytysti arvosanalla erinomainen (PAIM-T ERI) ja poropaimennuksen makuun se pääsi Sodankylässä keväällä 2023, ollen sielläkin erittäin pätevä. Koiranäyttelyissä Taisto on pyörähtänyt isompien jalanjäljissä, joista sillä on 2x SERT Suomesta sekä 3x Virosta, lisäksi sillä on yksi CACIB (Viro). Rallytokossa Taisto tienasi alokasluokan koulutustunnuksen RTK1 marraskuussa 2021 ja avoimen luokan koulutustunnuksen RTK2 elokuussa 2023, seuraavana suuntana on voittajaluokka. Tokossa Taisto kilpailee alokasluokassa, josta sillä on ALO1-tulos ja kilpailuoikeus avoimeen luokkaan. Noseworkissa koedebyytti tapahtui syksyllä 2023 lupaavasti ja ura saanee jatkoa myöhemmin. Taisto on jalostustarkastettu 3/24, tarkastajana Esa Ruotsalainen.
Taisto kävi luonnetestissä 2v5kk iässä loppupistein +174 ja laukausvarma.
Ajatuksiani yhdistelmästä
Vaikka yhdistelmä näyttää esim. terveystuloksien yms. osalta ns. paperilla hyvältä, on tässäkin yhdistelmäsä tiedossa olleita terveysriskejä, joiden osalta otettiin harkittu riski.
Iineksen jalostuskäyttö oli minulle vaikea ja pitkään harkittu päätös. Olen hyvin tarkka jalostusvalinnoistani ja mielestäni kaikilla koirilla ei ole annettavaa rodulle ja niiden ei tarvitse lisääntyä. Koirien kasvatus- ja jalostustyön tulisi pohjautua nimenomaisesti rodun jalostustyöhön eikä pelkkään määrän kasvattamiseen. Etenkin aiemmin olin vahvasti sitä mieltä, että mikäli koiralla on rodun keskiarvoa enemmän terveysriskejä, sen ei silloin tarvitsisi sukuaan jatkaa. Nykyään en näe asiaa aivan yhtä mustavalkoisena.
Mahdollisten terveysriskien lisäksi olen alkanut kiinnittämään erityisen paljon huomiota myös rodun geenipooliin ja monimuotoisuuteen. Jotta rodun geenipooli ei kaventuisi liikaa ja jotta sukulinjat eivät katkeaisi, joskus voi olla myös järkevää ottaa tietoisia riskejä joidenkin yksilöiden kohdalla. Se, että yksittäistä isomman terveysriskin koiraa käyttää harkitusti yhden kerran ja tarkkaan valitun partnerin kanssa, ei ole mielestäni rodulle niin suuri ongelma kuin sukulinjojen katkeaminen ja geenipoolin kaventuminen. Menetettyjä geenejä ja sukulinjoja ei saa enää rodun käyttöön mikäli ne menetetään, mutta terveyttä pystytään jalostamaan harkitulla jalostuksella sukupolvi kerrallaan paremmaksi. Iines oli myös ainoa koira, jonka kautta kennelimme oma, jo edesmenneestä rakkaasta Viivistäni alkanut narttulinja olisi voinut jatkua. Pentue oli molemmille vanhemmille niiden ensimmäinen.
Näistä edellä mainituista syistä, Iineksen mainiosta luonteesta, sen harrastusominaisuuksista, sekä sen omasta hienosta terveydestä, rakenteesta ja ulkomuodosta johtuen päätin ottaa lopulta riskin sen jalostuskäytön suhteen. Täydellisiä koiria ei ole olemassakaan ja suvun terveysriskeistä huolimatta vaaka kallistui lopulta siihen, että mielestäni sillä on annettavaa rodulle. Halusin myös minimoida mahdolliset riskit sen suhteen, että sille tai sen lähisukulaisille ehtisi tulla jotain terveysongelmia ja odotimme siksi näin pitkään ja käytämme sitä nyt vasta yli 5-vuotiaana.
Yhdistelmällä ei ole jalostustoimikunnan hyväksyntää, sillä kysyessäni urossuosituksia jalostustoimikunnalta sain odotutetusti vastauksen, että Iinekselle ei voida antaa virallista suositusta sillä jalostuskriteerit eivät täyty sen emon ihosairauden (SA) ja suvun rodun keskiarvoa suuremman epilepsiariskin vuoksi. Iineksellä on myös pentuesisar, jolla on 1-kyynärät ja polvet. Iineksen suvussa on myös joitakin addisonintautitapauksia.
Iinekselle urosta etsiessäni tärkein kriteeri oli ehdottomasti terveys. Uroksen piti paikata Iineksen terveysriskejä. Lisäksi toivoin Iineksen tavoin tervettä harrastuskoiralta vaadittavaa luustoa, harrastuksiin ja toisaalta perhearkeen sopivaa luonnetta, vilkkautta sekä energiaa ja harrastuksiin tarvittavaa potkua. Myös paimennusominaisuuksia ja yleisesti koiran soveltuvuutta myös alkuperäiseen käyttötarkoitukseensa ja yleistä rodunomaisuutta pidän arvossa. Kasvatustyöni tavoitteena on harrastuksiin ja työkäyttöön soveltuvat koirat, unohtamatta sitä, että arjen niiden kanssa tulisi olla helppoa ja mukavaa. Toki ilmaiseksi ei tarvitse mitään saada vaan vilkkaiden, aktiivisten koirien omistajien on myös sitouduttava kouluttamaan koiransa ja tarjoamaan sille riittävästi aktivointia ja liikuntaa.
Myös luonteen puolesta Taisto kompensoi mielestäni hienosti Iinestä. Iines on hyvin nöyrä ja vähän topakamman äitinsä helmoissa kasvanut kiltti tyttö, joten toivoin Iinekselle luonnetestattua hyväluonteista ja vähän topakampaa urosta tasapainottamaan Iineksen pehmeyttä. Myös Taiston harrastusominasuudet miellyttävät minua kovasti ja odotankin, että mahdollisista pennuista olisi odotettavissa vilkkaita, taistelutahtoisia, hyvin palkkautuvia, rohkeita ja moneen lajiin soveltuvia harrastuskoiria. Ja toisaalta myös eri tilanteisiin hyvin sopeutuvia, mutkattomia perhekoiria. Juuri sellaisia, millaisista itse pidän, joten terveysriskeistä huolimatta toivon todella paljon, että kaikki menee nyt loppuajankin hyvin ja saamme maailmaan uudenvuoden tienoilla Iineksen ja Taiston reippaita ja eläväisiä pentuja.
Iineksen ja Taiston treffit
Koska välimatka Taiston luokse oli pitkä, onnekseni Taiston omistaja Minna lupautui antamaan Taiston meille kotiin lainaan astutuspuuhiin. Saimme Taiston viikon ajaksi meille kotiin ja tuona aikana Iineksen tärpitkin osuivat kohdilleen ja Taisto astui ensikertalaisena hienosti Iineksen kolme kertaa niin, että astuminen johti hyvin onnistuneeseen nalkkiin. Olen todella iloinen, että koirat saivat kivasti tutustua toisiinsa ja löytää oikean ajankohdan. Hienoa on myös, että pääsin itse enemmän tutustumaan Taistoon ja se osoittautui kyllä todella upealuonteiseksi koiraksi. Kaikki sujui tosi hienosti ja Taistosta huomasi kuinka hyväpäinen koira se on kun kotiutui tänne heti ja pystyi olemaan rento ja stressaamatta vaikka tuli asumaan vieraaseen lapsiperheeseen yhden vieraan uroksen ja kahden vieraan nartun kanssa, joista toinen oli tärppinen. Kävimme astumista edeltävänä päivänä Iineksen ja Taiston kanssa paimentamassakin ja Taisto teki todella hienosti töitä. Taisto kävi yhtenä päivänä mukana myös työpaikallani, jossa sen rauhallista ja viisasta olemusta ihailtiin kovasti. Oli myös hauska nähdä miten Taisto heti leimaantui minuun ja miten sillä oli mukavan palvelualtis asenne minua kohtaan.
Iineksen tiineys
Iineksen ja Taiston treffit tosiaan tuottivat tulosta ja Iines alkoi odottaa pentuja. Iines kävi tiineyden puolivälin tienoilla tiineysultrassa ja eläviä pentuja havaittiin, mutta pentueesta oli kuitenkin tulossa pieni. Vain kaksi elävää pentua havaittiin varmuudella. Lisäksi ultrassa havaittiin ainakin yksi tyhjä sikiöpussi, joten ainakin yksi pentu enemmän on alunperin ollut, mutta pentu on imeytynyt jossain vaiheessa jostain syystä pois. Koska meillä on aiemminkin ollut epäonnea pienten pentueiden suhteen, Iinekselle otettiin tiineyden aikana herpesrokotteet, mutta tämäkään ei näköjään tilanteeseen auttanut.
Tiineyden loppupuolella Iines kävi myös tiineysröntgenissä, jossa varmistettiin pentujen lukumäärä. Valitettavsti röntgenkuvastakin tuli melko epäselvä, mutta siitäkin pääteltiin, että kaksi pentua on mahassa, tosin toinen pentu näytti pienemmältä kuin toinen.
Synnytys
Iines oli aivan synnytyksen alkuun asti todella energinen ja reipas. Kun tiineyttä oli kestänyt odotettu 64vrk minua alkoi hieman huolettaa epäselvä röntgenkuva, että olihan siellä varmasti kaksi pentua eikä vain yksi. Mikäli pentuja olisi ollut vain 1, olisi ollut riski, että ainoa pentu kasvaa liian isoksi eikä mahdu syntymään luonnollisesti. Tästä syystä lähdin vielä 2.3. illasta käyttämään Iinestä eläinlääkärissä, jossa se ultrattiin. Kohdussa havaittiin kaksi pentua, mutta todettiin, että toinen pentu on pienempi kuin toinen eikä tämän pienemmän pennun sydän enää lyönyt. Tästä seurasi sitten mietintää, että olisiko kannattavaa leikata Iines ja ottaa elävä pentu turvallisesti vatsasta pois jos kuollut pentu aiheuttaisi joitain ongelmia synnytyksessä. Saimme päätöksentekoon onneksi kahden eri kokeneen eläinlääkärin mielipiteen, joten yksin ei minun tarvinnut tehdä päätöstä. Päätimme lopulta, että emme lähde leikkaamaan kun elävä pentu oli oikein sopivan kokoinen, ja koska synnytys ei ollut vielä käynnistynyt. Päätimme siis lähteä takaisin kotiin odotelemaan jos synnytys käynnistyisi luonnollisesti.
Pitkään meidän ei tarvinnutkaan odottaa, sillä synnytys käynnistyi hyvillä poltoilla puolenyön aikaan. Tilanne hieman rauhoittui kuitenkin vielä ja päätin ottaa pienet nokoset pentuhuoneessa Iineksen lähellä. N. klo 03 heräsin kuitenkin pennun rääkäisyyn ja Iines oli synnyttänyt virkeän ja reippaan urospennun, jota se rupesi heti hienosti hoitamaan ja pentu hakeutui itse nisälle. Pian Iines synnytti myös kuolleen pennun ongelmitta ja myös jälkeiset tulivat hyvin, joten huoli kuolleen pennun osalta ohitse. Kuollut pentu näytti täysin kehittyneeltä, mutta se oli jonkin verran pienempi kuin elävä pentu. Sekin oli uros. Pentu ei myöskään ollut todennäköisesti pitkään ollut ollut kuolleena, sillä sikiövesi yms. oli normaalin väristä. Pennun ympärillä ollut sikiökalvo oli jotenkin normaalia tiukemmin sen ympärillä ja pentu ikävän näköisesti tiiviillä myttyrällä sen sisällä, joten tämä oli mahdollisesti aiheuttanut pennun kuoleman.
Onneksi kaikki meni elävän pennun kanssa hienosti ja ilman ongelmia. Iines on hoitanut aina Toivoa hyvin huolella ja oli sitä kohtaan pitkään myös hyvin suojelevainen eikä mm. päästänyt perheen muita koiria pitkään aikaan katsomaan pentuaan.
Kirjoitan myöhemmin toisen blogipostauksen vielä Toivon pentuajasta.