Pentuodotusta ja muita kuulumisia
Paljon on taas sattunut ja tapahtunut edellisen kirjoituksen jälkeen. Hienoin juttu lienee, että meillä odotetaan juuri Minnin pentuja pian syntyväksi! Minni kävi tiineyden puolessa välissä ultrassa ja ultrassa näkyi eläinlääkärin arvion mukaan ainakin 4 pentua. Minnin tiineys näkyi jännästi jo hyvin aikaisessa vaiheessa. Näin sitä itse muutama päivä ennen ultraa ja silloin jo sen vatsa oli pyöristynyt niin paljon, että näin heti sen odottavan pentuja.
Minnin tiineysvatsa on ollut hieman erilainen kuin vaikka Viivillä ja Umalla. Se ei vieläkään roiku juuri yhtään, mutta se leviää sivuille paljon ja tekee Minnin olemuksesta hyvin tynnyrimäisen. Kauhean suuri sen maha ei kuitenkaan mielestäni nyt ole verrattuna siihen, että se on nyt ihan viimeisillään. Maha on hyvin pinkeä ja pentujen liikkeet tuntuvat selvästi. Ruokahalu Minnillä ei ole ollut aivan yhtä hyvä kuin Viivillä ja Umalla on tiineyden aikana ollut, etenkin alkutiineyden aikana Minni nirsoili paljonkin. Kypsä liha on tällä hetkellä sen herkkua, raakaruoka ja nappulat sitä vähän kyllästyttää.
Minnin laskettu aika olisi nyt tulevana viikonloppuna, mutta voi olla, että pennut syntyvät aiemminkin. Teen itse etätöitä tämän viikon niin voin olla koko ajan paikalla vahtimassa milloin alkaa tapahtua. Olen mittaillut Minnin lämpöjä ja ne ovat nyt laskemaan päin. Vielä pitäisi lämmön todennäköisesti laskea hieman lisää ennen kuin se lähtee nousuun ja synnytyksen pitäisi alkaa. Minni on koko ajan oikein virkeä ja leikkisä, mutta lenkeillä sen vauhti on selvästi hidastunut ja käymmekin enää vain lyhyempiä kävelylenkkejä sen kanssa.
Myös yksi kurjempi juttu sattui sillä sain aivan hetki sitten tietooni, että Minnin velipuolella on todettu nyt epilepsia. Tämä on todella harmi juttu sillä tämä tieto lisää myös tämän pentueen epilepsiariskiä. Nyt ei auta kuin toivoa, että Minnille tai pentueen pennuille ei tuo koskaan tulisi, todella kurja sairaus, mutta valitettavasti melko yleinen tässä rodussa nykyään.
Uman kanssa meillä on ollut nyt hieman taukoa agilitysta, sillä Oulussa on todella paljon kennelyskää liikkeellä niin pelkään käyttää Umaa sellaisissa paikoissa missä pyörii paljon koiria. Mm. treenihalliltamme moni on kuulemma saanut sen, joten emme ole käyneet nyt treeneissämme. Kennelyskähän ei terveille aikuisille koirille ole vaarallinen, mutta pennuille se voi olla hyvinkin vaarallinen. Siksi on pitänyt varoa, ettei kukaan koiristamme saa sitä ja tartuta syntyville pennuille.
Yksissä näyttelyissä ja agilitykisoissa uskalsimme kuitenkin pyörähtää kolmisen viikkoa sitten. Näyttelyt kun olivat pienen paikkakunnan ulkona pidettävät pienet ryhmänäyttelyt ja pyrimme olemaan tarkkoja etteivät koirat pääsisi haistelemaan muita koiria. Agilitykisat puolestaan järjestettiin urheilukentällä eikä millään normaalilla koiraurheilualueella missä pöpöjä voi olla enemmän. Ainakaan vielä ei ole onneksi mitään kennelyskän oireita tullut, joten ehkä noista ei sitten tarttunut mitään mukaan.
Näyttelyt olivat Taivalkosken ryhmänäyttely jossa tuomaroimassa oli Tapio Kakko. Tuomarilla oli tuolloin hyvin tiukka linja eivätkä meidän koirat olleet oikein hänen mieleensä. Mukana meiltä oli Uma sekä Uman pentu kasvattini Toivo. Toivolle kyseessä olivat sen ensimmäiset näyttelyt ja olin iloisesti yllättynyt kuinka hienosti se osasi käyttäytyä. Toivon mielestä kaikki ihmiset vauvasta vaariin olivat ihania, eikä se pullistellut edes muille uroksille.
Tässäpä Uman ja Toivon arvostelut:
Hallakedon Lumimarja Pieni narttu, hyvät nartun mittasuhteet, riittävä raajakorkeus, muttaturhan tuhdissa kunnossa. Hyvälinjainen pienehkö ja lyhyehkö pää, hyvä stoppi, hyvät korvat. Riittävät etukulmaukset, ulkokierteiset takaraajat ja pysty lantio. Hyvä karvanlaatu ja häntä. Liikkuu riittävällä askeleella, edestä turhan leveästi ja takaa ahtaasti. Miellyttävä luonne. Laatuarvosana Hyvä
Hallakedon Pommerinvirna Pieni aavistuksen matalaraajainen uros. Kaunis ilme, hyvät pään linjat ja stoppi, mutta pää ei saa tästä enää lyhentyä. Hieman pysty lapa, riittävästi takaa kulmautunut, matala kinner. Rintalasta voisi olla pidempi. Riittävän karhean, mutta turhan pitkä peitinkarva. Hyvä häntä. Saisi liikkua hieman pidemmällä askeleella, liikkuu edestä leveästi ja takaa kapeasti. Erinomainen luonne. Laatuarvosana Erittäin hyvä ja luokkasijoitus 4.
Agilitypaussimme oli tainnut tehdä Umalle ihan hyvää, sillä se oli kisoissa oikein hyvässä vireessä. Sillä on ollut keväällä vähän vauhti hukassa valeraskauksien takia, mutta nyt vauhti oli jälleen ihan mukava, vaikka sillä valeraskautta onkin edelleen. Uma ja Viivi molemmat odottavat innolla Minnin pentuetta ja Uma luulee saavansa myös itse pentuja kun ilmeisesti Minnin raskaushormonit täällä tuoksuvat..
Ensimmäisellä radalla Uma toimi todella hyvin. Oli hyvin kuulolla ja vauhti oli hyvä, mutta itse valitettavasti tein pahan ohjausvirheen jolloin Uma hyppäsi yhden esteen sen väärältä puolelta josta seurasi hylkäys. Toiselle radalla olin itse tarkempi ja teimmekin 0-radan ihan ok ajassa joten yliaikaa ei tullut ja sijoituimme luokassa toiseksi. Kunhan Minnin pennut ovat syntyneet ja hieman kasvaneet niin alamme taas treenaamaan enemmän Uman kanssa.
Viivin kanssa en ole oikein nyt harrastellut mitään, mutta ajattelin ehkä ilmoittaa sen rallytoko-epiksiin ensi kuussa. Viivi on taas reissannut paljon viikonloppuisin kaverini kanssa ja sillä on ollut niin mukavaa, ettei se malttaisi lähteä aina takaisin kotiinkaan vaan alkaa juntturoimaan kun pitäisi lähteä autoon..
